Kyynäreet 0/0

Selkä OK

Lanneranka OK

Jotenkin hassua, miten koira on muuttunut, kun ottaa huomioon sen, että saattoi olla parikin päivää aivan syömättä tai sitten vain nirppaili ruokakupilla ja syömisessä meni viisi minuuttia, kun nyt kuppi tyhjenee varmaan lähemmäs minuuttiin : )

Tässä esimerkki Taran nykyisestä ahneudesta.
Moonan olisi tehnyt mieli Taran luu!

Jostain syystä jäi kuitenkin ottamatta, uskoo se Taraa sen verta hyvin. : )

Taralla valeraskaus on alkanut mennä ohitse, niin huomaa, mitenkä alkaa tyttö taas muuttumaan. Kovasti on ahneempi kuin aiemmin (todella hyvä juttu!!) ja ruoat ei menekään tarhassa ollessa Moonan naamariin vaa Tara kyllä huolehtii omista ruuistaan. Samoin nyt alkaa jopa metsän kaikki herkut menemään. Tara oppi syömään vattuja suoraan puskista ja nyt se sitten on maistellut jo puolukoita ja mustikoitakin. Vatut on kyllä ehdotonta herkkua. : )

Ensi viikon perjantaina meillä on sitten muutto Jyväskylään!

Tosiaan nyt olen kolmena päivänä reenannut. Piti äsken käydä seuraamista pätkä ottamassa ennen kuin uskaltauduin tänne kehumaan, koska saattoihan tuo olla ihan intoa jo pelkästä reenitauosta, mutta oikeesti on siinä koirassa tapahtunut muutos! Tarkoituksena siis on jättää kaikki alkuhetsaukset pois ja alkaa opettaa koiraa nostamaan itse viettinsä "tottista"-sanan kuullessaan.

Aluksi reenasin parina ekana päivänä Vihdistä tulon jälkeen vain sitä, että kun sanoin tottista ja sen jälkeen pistin koiran istumaan niin otti suoraan kontaktin ilman mitään kummosia kommervenkkejä ja palkkasin siitä. No nyt sitten kun otettiin niin en palannut siihen lainkaan. Onneksi se ei ollut tarpeellista, mutta näin jälkikäteen miettien olisi pitänyt olla ehkä varovaisempi ja ensin muistuttaa koiralle mitä olikaan opittu ja sitten lähteä jatkamaan. No joo tosiaan, pääasia ettei koira tehnyt virheitä. Tosiaan koira otti heti kontaktin ja sen jälkeen seuraa käskyllä ei meinannut pysyä paikallaan. Huomasi oikein mitenkä koira halusi lähteä eteenpäin, mutta en itse lähtenyt. Odotin hetken ja sitten lähdin. Tara seurasi oikein vietikkäästi aivan lyhyen pätkän, josta palkkasin. En ota todellakaan pitkiä pätkiä (keskimäärin 2-3 askelta ja palkka). Seuraavillakin kerroilla, kun siirryin koiran viereen ja sanoin seuraa, niin Tara rupesi paikkomaan asentoaan, kun itse en lähtenyt liikkeelle, joten sitä sitten otin pari kertaa, että se istui vain aloillaan seuraa käskyllä ja otti kontaktia, siitä palkka. Patoamista pitää siis harjoitella. Sitten taas aivan pieni pätkä ja juosten kotiin.

Hieman oli jo nyt merkkejä siitä, että Tara saattaisi painaa jalkaan. Itseasiassa se painoikin hetken, joskin korjasi sen nopeasti, mutta kohta tuo todennäköisesti on yleisempikin ongelma meillä, kun viettiä tulee lisää. Nyt on hellettä, valtavan kuuma (ainakin noitten reenien jälkeen!!). Normaalisti Tara on reagoinut helteeseen, nyt ei mitään! Kaikki muu unohtui koiran ympäriltä. Sitten kun vähäsen kuljettiin tuossa myöhemmin hihnassa niin saman tien tuli seuraamaan :)

Eteenistuminenkin alkaa luonnistua, joskin nyt sain taottua itselleni päähän, että mitä tarkemmin varmistelen ja ohjaan koiraa pitkään, niin sen varmemmin se sen sitten myöhemmin osaa, joten nyt tarkoituksena on siis alkaa reenaamaan mahdollisimman lyhyitä ja mahdollisimman virheettömiä reenejä.

Paikallamakuutakin otin pienen hetken tuossa tiellä ja loistavasti sujui! :)

Taralla otettiin ensimmäiset purut. Aiemmin ei ole niitä ollut mahdollisuus ottaa täällä, kun ei hyviä maalimiehiä ole lähiseuduilla. Mutta aivan. Ensin heiteltiin hihaa ja minä roikuin hihnan päässä, kun Tara huusi ja tempoi hihnassa. Oikeastaan saman tien kun alettiin koiraa hetsaamaan niin se syttyi heti. Kaksi purua otettiin ensin pelkkään hihaan ja kolme seuraavaa normaalisti "kädelliseen" hihaan. Kaikilla kerroilla Tara puri hyvin. Purun jälkeen juoksutin sitä ympyrää. Välillä jouduin nostamaan hihnalla sen päätä, jolla estettiin mahdollisuus mälvätä hihaa. Sitten rauha-vaihe ja sen jälkeen nostin koiran pannasta ylös, ja kun Tara tiputti hihan, potkaisin sen pois, jolloin uudelleen alettiin heitellä hihaa ja hetsata koiraa. Lopuksi juoksutin Taran hihna kireällä häkkiin.

Kommenttina sitten sain kuulla, että Tara avaa saalisviettinsä hyvin eikä sitä jouduta kaivaa. Muutenkin se leikkii kuulemma hyvin. Taralla on täysi puruote ja sen hyvän saalisvietin vuoksi sille todennäköisesti pystyy rakentamaan hyvin haukun.

Ongelmana vain on, että varsinaisten purureenien aloitus taas lykkääntyy todennäköisesti vuodella, koska Jyväskylässä (jonne muutan) ei ole mahdollisuutta reenata lajia. Joten harrastamme sen aikaa jotain muuta ja ylläpidämme saalisviettiä ulkopuolisten leikittäjien avulla.

Katsoimme myös tottista kuntoon. Taran seuraaminen on semmoisella mallilla, että nyt karsimme kaikki avut pois - eli en hetsaa koiraa siis enää ennen reeniä, vaan alamme opettaa, että koira nostaa vietin "tottista"-sanan kuultuaan automaattisesti. Tähän mennessä reenit on menneet oikein hyvin ja tarkoituksena on, että menen syksyllä uudelleen käymään Vihdissä hakemassa neuvoja ja sitten katsommekin, onko aika alkaa harjoitella myös aktivoivilla pakotteilla. Viettiä kuulemma tulee entistä enemmän seuraamiseen pakotteiden myötä, joskin nyt ei ole niiden aika, sillä se voisi aiheuttaa koiran painamisen jalkaan. Niistä se tuskin paineistuu, vaan vastaanottaa ne hyvin, koska Tara on luonteeltaan suhteellisen kova ja siltä löytyy aggressiota. :)

Huomenna meille kotiutuu uusi kk saksanseisojauros pentu Kamu 7vk. Pentu tulee vanhemmilleni Muurivuoren kennelistä.

Tarkoituksenani on opettaa nouto patoamalla. Nostatan ensin koiran viettiä leikkimällä sen kanssa ja kun se on tarpeeksi korkeassa vietissä, tarjoan sille kapulaa, johon se syöksyy kiinni samantien. Samalla sanon "rauha", jonka se on oppinut jo aiemmin. Se on tunnetila, jolloin rauhoitutaan. Koska koira joutuu suoraan vietistä rauhoittumaan, se patoaa viettinsä puremalla kovempaa, jolloin saan sille kovan puruotteen kapulaan, ilman mahdollista pureskelua. Mitään irroituksia en sillä aio ottaa tässä vaiheessa, jotten paineistaisi sitä, vaan palkkaan sen suoraan patukalla hetken patoamisen jälkeen, jolloin se tiputtaa kapulan maahan ja syöksyy saalistamaan patukkaa.

No kokeilimme sitä. Nostatin viettiä hieman ja tarjosin kapulaa, jolloin koira laski patukasta ja syöksyi kiinni kapulaan ja rauhoittui samantien istumaan jalkoihini. Itse silitin Taraa rauhallisesti pitkin vedoin. Sitten vähän ajan päästä annoin sille luvan käydä kiinni saalispatukkaan, jolloin kapula tippui. Hetken leikin jälkeen taas kapulalla rauha ja sitten uusi leikki. Molemmilla kerroilla Tara puri kapulaa kovasti mälväämättä. Palkkasin taas patukalla ja sen jälkeen otin rauhavaiheen patukalla ja lopetin leikin siihen, jolloin koira sai patukan eikä minun tarvinnut ottaa mitään irroittamisia. Myöhemmin poimin patukan talteen Taran kiinnittäessä huomiota johonkin muuhun.

Nyt kun mietin reeniä jälkikäteen niin olen varsin tyytyväinen, kuitenkin korjaisin sitä siten, että olisin nostattanut vietin korkeammalle (niin korkealle kuin saisin), jotta leikin ja kapulavaiheen välille tulisi suurempi ero, jolloin koira nauttisi leikistä enemmän ja purisi entistä paremmin rauhavaiheessa. Nyt puru ei ollut kovin syvä, vaikkakin piti kapulaa hyvin, mutta haluan, että se olisi kunnolla otteessa eikä sivuhampaissa. Mutta eipähän tuossa mitään, koiralta ei voi vaatia syvää otetta matalalla vietillä. Seuraavalla kerralla sitten.

Nyt aikeinani on jatkaa tuollatapaa harjoittelua pitkään, kunnes se osaa sen varmasti ja on "selkäytimessä". Samalla harjoittelemme luoksetuloa, jossa on hieman ollut ongelmia, jotka tosin johtuvat vain harjoittelemisen puutteesta. Välillä koira törmäsi, kun opetin sen tulemaan liian lähelle, nyt sitten kun opetin sitä kauemmaksi, niin se jäi liian kauas. Välistä oli myös vinoutumista edessä istuessa. Nyt olen aivan suoraa luoksetuloa ottanut ja palkannut aina koiran siten, että kun se istuu edessäni, palkka tulee vapautuksen aikana takaani, jolloin Tara pujahtaa jalkojeni välistä taakseni. Tarkoituksena on kyllä alkaa palkkaa sitä pallolla ihan pelkästä "läpijuoksusta", kun haen nopeutta suoritukseen, mutta nyt olen palkannut patukalla tuosta eteen istumisesta.

Sitten, kun olen saanut reenattua oikean paikan ja mahdollisimman suuren nopeuden luoksetulossa, alan ottamaan Taralla noutoa ns. luoksetulona. Tällöin aion hakea lähinnä vain nopeutta suoritukseen, että koiralle tulee mielikuva siitä, että noudossa juostaan! Teen siis taas eräänlaisen tunnetilan koiralle tällä harjoituksella, kun sitä toistetaan tarpeeksi.

Ennen tätä todennäköisesti otamme kapulan pitoa rauhavaiheessa edessä istuessakin, josta palkkaan sen taakseni.

Harkinnassa on vielä sekin, että jos opettaisin Taran luoksetuloa patoamalla. Tällöin voisin saada noutoonkin vielä enemmän potkua. Mietinnässä on ollut, että apuohjaaja pitäisi koiraa kiinni, jolloin minä härkkisin sitä vähän kauempana nostattaen sen viettiä, jolloin antaisin koiran huutaa hihnassa niin paljon kuin ääntä tytöstä lähtee, jolloin vietti nousisi mahdollisimman korkealle. Korkeassa vietissä apuohjaaja laskisi Taran irti, jolloin vietti purkaantuisi nopeana luoksetulona ja edessä istuessa (joka siis pitää osata tässä vaiheessa!! ellen sitten juoksuta läpijuoksuna) taas huudattaisin koiraa ja siitä palkka. Myöhemmin sitten kieltäisin haukkumiset, jolloin koira olisi mahdollisimman korkeassa vietissä, mutta joutuisi patoamaan vietin odottaessa luoksetulokäskyä tai odottaessa sivullekäskyä (jota ei käytännössä juuri koskaan saa) ja käskyn tullessa, vietti purkaantuisi entistä nopeampina suorituksina.

Seuraaminen on nyt ollut vähän aikaa tauolla, koska ollaan nyt taas vaan leikitty. Hieman imuuttamalla olen ottanut seuraamista myös.

Paikallamakuu sujuu nyt loistavasti. Menee nopeasti maahan, makaa rauhassa yleensä hiljaa, eikä mene lonkka-asentoon. Piilossakin pystyn käymään. Nyt maksimi on ollut joku minuutin paikallamakuu, tosin harjoiteltu on harvinaisen vähän. Palkkaan liikkeen patukalla, sillä silloin koira ei väsähä itse paikallamakuussa, kun odottaa vapautusta. Nyt Tara on hoksannut sen, että maasta ei muuten nousta mistään ainoasta syystä. Kerran jouduin sen viemään sinne reippaasti takaisin, mutta palkkasin melkein heti rätillä, ettei jäisi ikävä tunnetila päälimmäisenä. Itseasiassa sen jälkeen koko liikesuoritus parani valtavasti. Nyt nopeus ja varmuus ovat huimasti menneet eteenpäin, enää ei edes yritä miettiä, josko tästä lähtisi johonkin, ja se pitää liikkeestä valtavasti, koska palkka on mahtava.

Sivussa reenaamme tekniikkaa matalassa vietissä makkaralla.