Eipäs tänään sitten kentälle ennätettykään.

Oli meidän päivässä tänään yksi edistysaskel! Tänään nimittäin tutustuttiin taas kahteen uuteen ihmiseen. Taralla on suuri luontainen aggressio eikä se vielä oikein tiedä, mihin sitä kuuluisi käyttää, niin se on ilmentynyt pöhinänä ihmisille, jotka yrittää tulla moikkaamaan. Lenkillä kaikki ok ohitustilanteissa, samoin kentällä ihmiset voi tulla tutustumaan, mutta esim kotipihassa (jota kyllä vahditaan) tai lenkillä, jos ei vain ohiteta. Tuommoista nuoruuden epävarmuutta tuo varmasti on, nyt ilmentynyt etenkin murkkuiän myötä, mutta nopeasti se niistä palautuu, kun hoksaa, ettei tilanteessa mitään outoa ollutkaan.

Tosiaan naapurit, aikuinen nainen ja ekaluokkalainen poika, tulivat tuohon metsän laitaan, kun minä olin tuossa metikössä koirien kanssa. Tara ekana haukku vähäsen, mutta kun tyrkkäsin rouvalle jauhelihapihviä käteen niin johan muuttui ääni kellossa ja mentiin ihan reippaasti tutustumaan. Se on vain huono, että jos jää tuo tilanne ns. "selvittämättä", että koira ei rentoudu siinä niin se vie aina takapakkia tässä hyvässä käytöksessä. Juuri tuon "selvittämättä jääneiden" tilanteiden takia en esim. anna ihmisten moikata koiraani lenkillä, ellen ole varma, että he myös viitsivät antaa koiralle sen puolesta minuutista pariin minuuttiin aikaa rentoutua ja voivat makkaraa syöttää sille.

Tara sitten loppujen lopuksi leikki tuon pienen pojan kanssa, kun poika heitteli lumipalloja. Tosin sain olla tarkkana, että leikki pysyi asiallisena eikä koira kuumunut liikaa tai poika tehnyt mtn väärin.

Uskon, että suht nopeasti tämä menee ohitse. Arka tuo ei missään nimessä ole, hieman epävarma vain tällä hetkellä. Johtuuko sitten itsestä, etten osaa sitä kunnolla tukea vai muuten vain tullut iän myötä, mutta kyllä tuosta tuolla keinolla mennään eteenpäin. :)

Ylihuomenna se kauan odotettu tottisseminaari!!! :)