Nyt me sitten ollaan aloitettu peltojäljenkin harjoittelu.

Matkaa ekoilla jäljillä on ollut keskimäärin ehkä semmonen 40 m suoraa. Neljä jälkeä on nyt takanapäin.

Pari viikkoa sitten tein ekan jäljen. Se meni kyllä ihan pieleen - aiemmin en jälkeä ole kokeillut. No enpä sitten arvannut, että koira on niin nopea. Se sitten kiitikin hetkessä jäljellä kiirehtien makkaran perässä. Jälki oli nopeasti lopussa ja minä yhtä kokemusta fiksumpi.

Eilen sitten otin toisen jälkemme. Kokemuksesta viisaantuneena laitoin jäljelle raksuja; iltaruuan. Raksuja tuli vain yksi askelmalle; ekalla kerralla niitä tuli kylvettyä. No joo tässä sitten vauhtia hiisasin reippaasti hihnalla. Koirakin alkoi hieman ideaa hoksaamaan. Ongelmana vain meillä oli se, että Tara herkästi meinasi hypätä yhden raksun ohi aina (tyyliin meinasi seurata vain oikean jalan jälkeä).

Tänä aamuna sitten tein kolmannen jäljen. Se meni jo paremmin. Tara nuuski jo tarkemmin ja oli selvästi oivaltanut, mitä tässä pitää tehdä. Vieläkin oli vauhtia paljon, mutta nyt alkoi koiralla olemaan oivallusta. Tosin lopetin jäljen kesken, kun raksuihin oli tullut keltiäisiä, joten en nähnyt järkeväksi antaa koiran syödä niitä ja Tara alkoi hankaamaan kuonoaan jo nurmikkoon. Yksi raksu enää jäljeltä ja sitten astuin sivuun ja kutsuin ja kehuin palkaten samalla.

Neljäs jälki tänä iltana mökillä. Jäljelle lähti hyvin ja nyt jo molempien askelmien raksut tuli syötyä. Vauhti oli hieman hiljaisempi. Hieman tosin harmitti, kun otti niin herkästi häiriöistä (mökkitien ohimenevät skootterit, juna), mutta en uskaltanut lähteä vaatimaankaan etenkään näin aikaisessa vaiheessa.

Nyt en oikein tiedä, pitäisikö jatkaa ruuan syöttämistä jäljellä vai pitäisikö erikseen vahvistaa ahneutta ja erikseen tehdä jälkiä. Lisäksi sitten pitäisi tietää se, mitenkä sitä vauhtia saa vähemmäksi. Kasvattajalle lähtee puhelu.

Huomasin just että rinsessaisen nahkamaha oli aivan syöty. Toivottavasti paranee pian.