Kävin eilen Taran kanssa kentällä ystäväni Tanjan kanssa. Hänet pyysin kentälle katsomaan Taran seuraamista ja toimimaan mahdollisena apuohjaajana, jos sitä tarvitsisimme.

Otin Taran kentän reunalta hihnasta ja lähdettiin melkein samantien seuruuttamaan. Viime aikaisissa reeneissä olen painottanut sekä tekniikkaa mutta ennen kaikkea viettiä ja sitä jo varoittelin Tanjalle, että voi olla aikamoista räpellystä mahdollisesti. Hän itse kisaa tokon voittajaluokassa 2-vuotiaalla heelerillään, joten häneltä saan hyviä vinkkejä tekniikkajuttuihin, jos niitä tarvitsen.

Noh tosiaan, Tara lähti innolla seuraamaan ja Tanja huudahtaa että sehän on loistavaa! Mieltä kyllä lämmitti. Kaksi ekaa pätkää kuulemma sellaisia, ettei niissä mitään huomautettavaa! :) Mahtavaa. Suoraa pätkää ainoastaan seurautan, käännöksiä en ole vielä opettanut niin varmaksi, että ne olisi siten hanskassa, että ottaisin seuraamispätkiin. Seuraavissa pätkissä innostuin ehkä vähän liiankin pitkää pätkää ottamaan, jolloin koira alkoi hieman hapuilemaan. Tanja piti huolen, että palkkaan koiraa oikea-aikaisesti. Myöhemmin otin vielä yhden aivan lyhyen pätkän (max metri) ja palkkasin saman tien, kun koira lähti oikein vietikkäästi seuraamaan oikein. :)

Aiemmin reenasin liikaa tekniikkaa ja koiralla vire tippui herkästi, mutta nykyään ei onneksi ole sitä ongelmaa niinkään, kunhan en liian pitkää pätkää haali, kun ottaa huomioon, että vain parisen kuukautta olen reenannut enemmälti. Nykyään palkkaus tapahtuu lelulla ehdottomasti, lukuunottamatta imutusseuraamista toisinaan. Katsotaan sitten Vihdissä kasvattajan kanssa, miten lähdemme etenemään tuosta. :)