Tänään päätin sitten että on aika aloittaa noudon rakentaminen. Minulla oli jo melko tarkka visio mielessäni, miten lähden sitä työstämään.

Tarkoituksenani on opettaa nouto patoamalla. Nostatan ensin koiran viettiä leikkimällä sen kanssa ja kun se on tarpeeksi korkeassa vietissä, tarjoan sille kapulaa, johon se syöksyy kiinni samantien. Samalla sanon "rauha", jonka se on oppinut jo aiemmin. Se on tunnetila, jolloin rauhoitutaan. Koska koira joutuu suoraan vietistä rauhoittumaan, se patoaa viettinsä puremalla kovempaa, jolloin saan sille kovan puruotteen kapulaan, ilman mahdollista pureskelua. Mitään irroituksia en sillä aio ottaa tässä vaiheessa, jotten paineistaisi sitä, vaan palkkaan sen suoraan patukalla hetken patoamisen jälkeen, jolloin se tiputtaa kapulan maahan ja syöksyy saalistamaan patukkaa.

No kokeilimme sitä. Nostatin viettiä hieman ja tarjosin kapulaa, jolloin koira laski patukasta ja syöksyi kiinni kapulaan ja rauhoittui samantien istumaan jalkoihini. Itse silitin Taraa rauhallisesti pitkin vedoin. Sitten vähän ajan päästä annoin sille luvan käydä kiinni saalispatukkaan, jolloin kapula tippui. Hetken leikin jälkeen taas kapulalla rauha ja sitten uusi leikki. Molemmilla kerroilla Tara puri kapulaa kovasti mälväämättä. Palkkasin taas patukalla ja sen jälkeen otin rauhavaiheen patukalla ja lopetin leikin siihen, jolloin koira sai patukan eikä minun tarvinnut ottaa mitään irroittamisia. Myöhemmin poimin patukan talteen Taran kiinnittäessä huomiota johonkin muuhun.

Nyt kun mietin reeniä jälkikäteen niin olen varsin tyytyväinen, kuitenkin korjaisin sitä siten, että olisin nostattanut vietin korkeammalle (niin korkealle kuin saisin), jotta leikin ja kapulavaiheen välille tulisi suurempi ero, jolloin koira nauttisi leikistä enemmän ja purisi entistä paremmin rauhavaiheessa. Nyt puru ei ollut kovin syvä, vaikkakin piti kapulaa hyvin, mutta haluan, että se olisi kunnolla otteessa eikä sivuhampaissa. Mutta eipähän tuossa mitään, koiralta ei voi vaatia syvää otetta matalalla vietillä. Seuraavalla kerralla sitten.

Nyt aikeinani on jatkaa tuollatapaa harjoittelua pitkään, kunnes se osaa sen varmasti ja on "selkäytimessä". Samalla harjoittelemme luoksetuloa, jossa on hieman ollut ongelmia, jotka tosin johtuvat vain harjoittelemisen puutteesta. Välillä koira törmäsi, kun opetin sen tulemaan liian lähelle, nyt sitten kun opetin sitä kauemmaksi, niin se jäi liian kauas. Välistä oli myös vinoutumista edessä istuessa. Nyt olen aivan suoraa luoksetuloa ottanut ja palkannut aina koiran siten, että kun se istuu edessäni, palkka tulee vapautuksen aikana takaani, jolloin Tara pujahtaa jalkojeni välistä taakseni. Tarkoituksena on kyllä alkaa palkkaa sitä pallolla ihan pelkästä "läpijuoksusta", kun haen nopeutta suoritukseen, mutta nyt olen palkannut patukalla tuosta eteen istumisesta.

Sitten, kun olen saanut reenattua oikean paikan ja mahdollisimman suuren nopeuden luoksetulossa, alan ottamaan Taralla noutoa ns. luoksetulona. Tällöin aion hakea lähinnä vain nopeutta suoritukseen, että koiralle tulee mielikuva siitä, että noudossa juostaan! Teen siis taas eräänlaisen tunnetilan koiralle tällä harjoituksella, kun sitä toistetaan tarpeeksi.

Ennen tätä todennäköisesti otamme kapulan pitoa rauhavaiheessa edessä istuessakin, josta palkkaan sen taakseni.

Harkinnassa on vielä sekin, että jos opettaisin Taran luoksetuloa patoamalla. Tällöin voisin saada noutoonkin vielä enemmän potkua. Mietinnässä on ollut, että apuohjaaja pitäisi koiraa kiinni, jolloin minä härkkisin sitä vähän kauempana nostattaen sen viettiä, jolloin antaisin koiran huutaa hihnassa niin paljon kuin ääntä tytöstä lähtee, jolloin vietti nousisi mahdollisimman korkealle. Korkeassa vietissä apuohjaaja laskisi Taran irti, jolloin vietti purkaantuisi nopeana luoksetulona ja edessä istuessa (joka siis pitää osata tässä vaiheessa!! ellen sitten juoksuta läpijuoksuna) taas huudattaisin koiraa ja siitä palkka. Myöhemmin sitten kieltäisin haukkumiset, jolloin koira olisi mahdollisimman korkeassa vietissä, mutta joutuisi patoamaan vietin odottaessa luoksetulokäskyä tai odottaessa sivullekäskyä (jota ei käytännössä juuri koskaan saa) ja käskyn tullessa, vietti purkaantuisi entistä nopeampina suorituksina.

Seuraaminen on nyt ollut vähän aikaa tauolla, koska ollaan nyt taas vaan leikitty. Hieman imuuttamalla olen ottanut seuraamista myös.

Paikallamakuu sujuu nyt loistavasti. Menee nopeasti maahan, makaa rauhassa yleensä hiljaa, eikä mene lonkka-asentoon. Piilossakin pystyn käymään. Nyt maksimi on ollut joku minuutin paikallamakuu, tosin harjoiteltu on harvinaisen vähän. Palkkaan liikkeen patukalla, sillä silloin koira ei väsähä itse paikallamakuussa, kun odottaa vapautusta. Nyt Tara on hoksannut sen, että maasta ei muuten nousta mistään ainoasta syystä. Kerran jouduin sen viemään sinne reippaasti takaisin, mutta palkkasin melkein heti rätillä, ettei jäisi ikävä tunnetila päälimmäisenä. Itseasiassa sen jälkeen koko liikesuoritus parani valtavasti. Nyt nopeus ja varmuus ovat huimasti menneet eteenpäin, enää ei edes yritä miettiä, josko tästä lähtisi johonkin, ja se pitää liikkeestä valtavasti, koska palkka on mahtava.